Väinö Skytälle (s. 1932) neljä asiaa ovat yli muiden: isänmaa, työ, suku ja urheilu. Kunniapaikalla olohuoneen piirongin päällä ovat Suomen lippu sekä poliisin, sukuseuran ja Suomen veteraaniurheiluliiton pöytästandaarit. Väinö kuuluu Skyttien Säiniön sukuhaaraan ja oli mukana perustamassa Sukuseura Skytät ry:tä vuonna 1981. Hänet kutsuttiin seuran ensimmäiseksi kunniajäseneksi vuonna 2009. Kuvassa Väinö kotonaan piirongin ääressä huhtikuussa 2011. Kuva: AR

Suku lähtöisin Säiniöltä

Väinö syntyi Kilpeenjoen Sydänmaan kylässä Joonas ja Hilda Skytän perheeseen. Kylä oli parikymmentä kilometriä Viipurista pohjoiseen ja kolmen kilometrin päässä Kilpeenjoen keskustasta, jossa olivat kaupat, kansakoulu sekä nuorisoseuran ja työväenyhdistyksen talot.

Isä Joonas oli mestariluokan hiihtäjä, joka oli osallistunut jopa suomenmestaruuskisoihin Puijolla ja Salpausselällä. Kuvassa Joonas Skyttä toinen vasemmalta lähdössä kilpailuun Sydänmaan Mustajärven jäällä 1920-luvulla. Kuva: Perhealbumi

Maanviljelykseen hän suhtautui määrätietoisesti ja ahkerasti kuten urheiluunkin, uudisti rakennuksia ja raivasi uutta peltoa. Tila oli kooltaan 90 hehtaaria, josta 26 viljeltyä. 1930-luvulla 5-lapsiseksi kasvanut perhe tuli siellä hyvin toimeen. Väinö oli lapsista kaikkein innostunein maanviljelyksestä.

Tilalla asuivat myös vanhaisäntä Juhana Skyttä ja vanhaemäntä Sofia Skyttä. Juhana oli syntyään Säiniöltä, mutta tavattuaan Sofian muutti kotivävyksi Sydänmaalle. Vuonna 1908 he saivat koko Saviojan tilan haltuunsa, jonka viljelyä Joonas perheineen sitten jatkoi talvisotaan saakka. Kuvassa Juhana ja Sofia 3-vuotiaan Väinön kanssa vuonna 1935. Kuva: Perhealbumi

Skytät olivat hyväntahtoisia ja sopuisia. Sydänmaan kyläkirjan kirjoittaja ja naapuri Gunnar W. Pettersson ei tiennyt ainuttakaan riitaa Skyttien ja naapureiden välillä. Päin vastoin, Skytät tarjosivat auliisti apua naapureille ja jopa kouluikäiset lapset olivat avuliaita.

Sotien ja kahden evakkomatkan jälkeen Joonas Skyttä osti pika-asutustilan Vihdin Otalammelta. Kun lapset - joita oli nyt seitsemän - varttuivat, niin kävi selväksi, että tila oli liian pieni maatalouden jatkamiseen. Tila myytiin Helsingin kaupungille, joka liitti sen nykyiseen Salmen ulkoilualueeseen. Joonas oli jopa jonkun aikaa kaupungin laskettelurinteen valvojana.

Lapset hankkivat kukin oman ammatin. Katri (s.1927) suuntautui hoitoalalle, Vilho (s.1930) jäähdytyskonealan yrittäjäksi, Väinö poliisin uralle, Pentti (s.1934) pankkialalle, Tauno (s.1937)  diplomi-insinööriksi ja Maailmanpankin asiantuntijatehtäviin, Kirsti (s. 1940) lastenhoitoalalle ja Jorma (s.1942) pankkitehtäviin ja toimittajaksi.

Kuvassa Joonas ja Hilda lapsineen kultahääpäivänä vuonna 1976. Edessä vasemmalta Jorma, Kirsti ja Tauno, keskellä Joonas ja Hilda, takana Pentti, Vilho, Väinö ja Katri. Kuva suurenee näpäyttämällä. Kuva: Perhealbumi

Alla Väinön sukupuu Säiniöllä 1600-luvulla eläneestä Hannu Skytästä lähtien. Sukupuun voi näpäyttämällä avata suuremmaksi. Hannun polveutuu Suurperon Lauri Skytästä, jonka sukupuu löytyy Suurperon sivuilta.


Poliisi ja kotikylän Hermanni

Väinö hakeutui poliisikouluun ja menestyi siellä hyvin. Valmistuttuaan 1956 hän sai paikan Liikkuvassa poliisissa, mutta jo seuraavana vuonna pääsi Keskusrikospoliisiin rikostutkintayöhön ja jäi sille tielle. Rikostutkinta oli erittäin mielenkiintoista tiimityötä, jossa hän sai paljon ystäviä poliiseista omassa tiimissä ja ympäri maata.

Yli 30 vuoden aikana aikana Väinö oli mukana selvittelemässä monia julkisuudessakin olleita rikoksia kuten kassakaappimurtosarjoja, aseellisesti suoritettuja pankkiryöstösarjoja ym. Ansioistaan hänelle on myönnetty Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I luokan mitali kultaristein, Valtion virka-ansiomerkki ja Poliisin ansioristi. Eläkkeelle hän siirtyi vuonna 1990. Vieressä kuva eläketilaisuudesta. Kuva: Perhealbumi 

Maanviljelijän taipumuksiaan Väinö on voinut toteuttaa Vihdin Otalammen tontillaan, jonka hän osti vanhempiensa tilasta ja rakensi sinne puolisonsa Irman kanssa talon, jossa he yhä asuvat. Viime vuosiin asti hän on traktorillaan muokannut pellon ja tehnyt pihatöitä. Viereinen kuva 1980-luvulta Pikku-Valmetin pukilla. Kuva: Perhealbumi

Huhtikuussa 2011 Väinö ja Irma arvuuttelivat minulta, mitä kirkasta he tarjosivat kahvipöydässä.

Se oli omatekoista kirkasta - koivunmahlaa pihakoivusta, joka oli suunniteltu kaadettavaksi. Väinö oli porannut runkoon pienen reiän, pannut siihen muoviputken ja alle pullon, johon mahlaa tihkui litran verran vuorokaudessa. Pakasteessa oli jo litrakaupalla aavistuksen makealta ja kivennäisiltä maistuvaa mahlaa. Kuvat: AR

Väinö on ollut mukana lukuisissa kotikylän ja Vihdin kunnan hankkeissa. Uudenmaan Nuorisoseurain liitto on antanut hänelle Hermannin arvonimen.

Rehevöityneen Salmijärven kunnostamisesta on tehty internetiin video, jossa Väinö kertoo järvestä ja sen kunnostamisesta. Väinön rauhallista esitystä voit kuunnella ja katsella näpäyttämällä viereistä Salmijärvi-kuvaa.

Urheilija

Väinö on uskomaton urheilija. Hän käy kymmenissä veteraaniurheilijoiden kilpailuissa. Peruskuntoa hän ylläpitää päivittäin juoksumatolla omassa kellarissa. Lisäksi hän tekee viikoittain 7-10 kilometrin lenkkejä sekä pari kertaa viikossa käy vielä Tapiolan urheiluhallissa tekemässä 400 metrin vetoharjoituksia.

Järjestelmällinen kunnon ylläpitäminen on tuonut tuloksia. Tänä vuonna (2011) hän sai pronssia veteraanien SM-hallikilpailujen 1500 metrin juoksussa yli 75-vuotiaiden sarjassa. Edessä on vielä 6-7 kilpailua tänä vuonna, muun muassa Karjalan liiton maastojuoksukilpailut. Jos terveyttä riittää, niin ensi vuoden päätavoitteena ovat veteraanien MM-hallimestaruuskilpailut 80-vuotiaiden sarjassa Jyväskylässä.

Aikaisemmilta vuosilta hänellä on lukuisia veteraanien Suomen mestaruuksia ja hopeasijoja, Pohjoismaiden mestaruus ja palkintosijoja sekä useita Euroopan ja MM-mestaruuskilpailujen pistesijoja. Veteraanien MM-kilpailuissakin hän on kiertänyt, muun muassa 1985 Roomassa ja 1987 Melbournessa Australiassa. Paras sijoitus MM-kisoissa on kuudes. Kuva: Rooma 1985, Perhealbumi

Sosiaalisena ja aktiivisena Väinö oli perustamassa Vihdin veteraaniurheilijat ry:tä 1980-luvulla ja joutui sitä tietä Suomen veteraaniurheiluliiton hallitukseen. Niistä ansioista opetusministeriö myönsi hänelle Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun ansioristin. Poliisiurheiluliitolta hän on saanut suurmestariluokan ansiomitalin.

Mitalikaappi ja -seinä kotona on mykistävä. Kuva: AR

Aikanaan Väinö juoksi 400 metriä 53,4 sekuntiin. Yli 45-vuotiaana ennätys 5000 metrillä on huima 15.47,3. Maratonin hän juoksi 49-vuotiaana aikaan 2.51,53.

Suku

Skyttien sukuseuran toiminnassa Väinö on ollut mukana alusta alkaen. Hän oli mukana perustavassa kokouksessa, sittemmin hallituksessa ja varapuheenjohtajana 1989-1991. Hän on aina muulloinkin ollut aktiivisena sukukokouksissa, jos urheilukilpailu ei ole sattunut samaan aikaan. Oman sisarusparvensa ensimmäisen sukutapaamisen hän järjesti 2007. Viereistä kuvaa näpäyttämällä voit tutustua sukutapaamisesta laadittuun muistioon.

Väinön sisaruksista muutkin ovat olleet mukana sukuseuran toiminnassa. Pentti oli pitkään sukuseuran hallituksen jäsenenä sekä puheenjohtajana 1983-1985, ja Vilho oli perustavassa kokouksessa pöytäkirjan tarkastajana. Myös Katri oli sukuseuran perustavassa kokouksessa.

Väinö on saanut Sukuseurojen keskusliiton pronssisen ansiomitalin. Vuonna 2009 Sukuseura Skytät ry kutsui hänet ensimmäiseksi kunniajäsenekseen. Kuva: AR

Lähteet:
Kotikylämme Sydänmaa ja sen asukkaat, 1987, toim. Gunnar W. Pettersson
Väinö Skytän haastattelu 18.4.2011
Perhealbumi

(24.5.2011 AR)