Kuvat ja teksti:
Oili Kokkonen ja 
Anja Agander

 

400 1306 Agander 01
Näykkijärven rantamaisemissa serkukset Kari Näppi (vas.), Brita Koskelin ja Jouko Näppi


Kesäkuun alkupuolella lähti Jyväskylästä matkaan lähes kolmenkymmenen henkilön iloinen joukko kohti Viipuria. Matkan varsinainen kohde oli Viipurin pitäjän suurin kylä Säiniö (nykyinen Tserkasovo), 10 km kaupungista itään. Lähes kaikkien matkalaisten juuret ovat siellä.

Suuri osa oli vuonna 2011 melkein satavuotiaana poisnukkuneen Hilja Näpin (o.s. Skyttä) lapsia ja lastenlapsia perheineen. Mukana oli myös Lyydia Skytän ja Viljo ja Väinö Kotosen lapsia sekä Viipurin maalaiskunnan kouluterveydenhoitajan, ”täitäti” Olga Kokkosen tytär Oili Kokkonen. Lappeenrannasta mukaan liittyivät Hiljan Tyyne-sisaren tytär Brita Koskelin ja Oilin veljenpoika Ossi Kokkonen.

Sukulaisuus yhdisti useimmat matkalaiset Hiljaan, monet myös toisiinsa. Ellei sukulaisia oltu, oltiin Hiljan nuoruudenystävien jälkeläisiä tai tultiin sukulaisiksi, oltiinhan kaikki karjalaisia. Osa matkalaisista tunsi Säiniön aikaisempien matkojensa, osa vanhempiensa tai isovanhempiensa tarinoiden perusteella. Onneksi joukossa oli pari varhaislapsuutensa Säiniöllä viettänyttä, joiden muistikuvien ja eri aikojen karttojen opastuksella moni asia loksahti kohdilleen.

Viipuri kylpi auringossa. Vaikka ympärillä oli rapistuneita ja tuhottuja kortteleita ja rakennuksia saatoimme silti kuvitella, kuinka ihanan kaupungin läheisyydessä Iita-mummo, Miina-mummo, Taavetti-vaija ja muut esivanhempamme ovatkaan saaneet nuoruutensa ja osan aikuisuuttaan elää! Kiertelimme Viipuria ristiin rastiin - ja löytyihän se Hiljan leninkiliikkeen paikkakin Torkkelinkadulta. Myöhemmin Hilja jatkoi liiketoimintaa Jyväskylässä useita vuosikymmeniä. Opastettu kiertoajelu Viipurissa ennen Säiniölle lähtöä antoi jo tarinoille siiventyngät.

Säiniön kylä muodosti viiden kilometrin pituisen helminauhan Säiniönjoen rinteillä. Joki saa alkunsa Näykkijärvestä ja virtaa Viipurinlahteen. Tutustumisen aloitimme Honkaniemestä, mistä pienen harhailun jälkeen löysimme Näykkijärvelle. Hilja oli kertonut miten hän järven hiekkarannasta ui Kielosaareen ja takaisin.

Nyt järven ympärille oli kasvanut viipurilaisten ja pietarilaisten kesänviettäjien mökkikylä. Säiniönjoen voi ylittää enää vain yhdeltä sillalta, niinpä jouduimme ajamaan joen molemmat rinteet edes takaisin. Matkalla näimme nuorisoseuran talon paikan, jonne Lyydia Skyttä talvisin hiihti Honkaniemestä Maija-tytär (nyk. Tuominen) repussaan Marttaseuran kokoontumisiin.

Tuolla vähän matkan päässä on Rauhalan pysäkki. Sieltä Kotosen Miina nousi Viipuriin menevään junaan mukanaan korikaupalla tuoreita mansikoita, joita hän myi Viipurin torilla kauppahallin edessä. Oli lähdettävä aikaisin, jotta ehti ennen muita.

Lähestyessämme Honkasenmäeltä asemakylää oikealle jäi ruutukaava-alue, jossa asui ensisijassa kaupungissa työssä käyviä. Siellä Toivo Kuulakin oli asunut ollessaan Viipurin Musiikin Ystävien orkesterin kapellimestari. Alueen kaventuneille kaduille ei bussilla ollut menemistä.

Asemaseudulla ohitimme Torkkelin Osuuskaupan, Viipurin Osuusliikkeen, apteekin ja Hintzen kaupan paikat, toiminnassa olevan sahan ja tiilitehtaan rauniot.

Kylän kiertämisen aloitimme Luurinmäen puolelta. Löysimme Skytän Oton veljelleen rakentaman kotitalon. Talo oli vielä olemassa, navetan rauniot kylätien toisella puolella. Talosta meitä tuli kotiportille tervehtimään 89-vuotias ihastuttava babuska tyttärensä ja lapsenlapsensa kera. Oton ja Lyytin tytär Ritva Nurminen oli varannut babuskalle pienen tuliaisen, josta hän oli hyvin iloinen. Vaikka yhteistä kieltä ei ollut, tapaamisessa välittynyt lämmin tunnelma korvasi sanomatta jääneet sanat.

400 1306 Agander 02
Ritva Nurmisen isän rakentaman talon portilla, vas. Brita Koskelin, babuska, Ritva Nurminen ja Jyrki Kotonen


Hyttysiä ja paarmoja uhmaten osa meistä lähti etsimään nokkospeltoa tarpoen Britan äidin Koskelinin Tyynen kotitalon raunioita. Ne löytyivät. Päädyimme Vongalle, joen mutkaan, joka tarinoiden mukaan oli kylän lasten mieluinen uimapaikka.

Silta joen yli ei kantanut bussia. Palasimme asemakylään ja lähdimme joen toiselle rannalle. Ohitimme Katariinan huvilan paikan, jossa keisarinnalla oli tapana pysähtyä matkalla Viipuriin ja jossa hänet matkan rasituksista hoidettiin kuntoon Viipurissa odottavia nuoria miehiä varten.

Kylätien varrelle jäivät Viipurin maalaiskunnan lastenkodin ja vanhainkodin paikat ja kunnan maatilan ison navetan rauniot. Yrjölänmäellä, komean kuusen takana oli pystyssä Oilin kotitalo, sen takana ollutta Akkasen taloa ei enää näkynyt, mutta selvä oli, ettei Oilin veljellä pitkää matkaa ollut löytää morsian, Ossin äiti Emilia Akkanen, ihan naapurista.

Matkalla näimme myös entisen maalaiskylän ensimmäisen ja viimeisen lehmän, vai liekö ollut härkämullikka. Kapea, mutkainen tie vei Luurinmäen tienhaaraan, Toikan talon kulmalle. Siinä oli ollut Hiljan syntymäkoti. Talon ostivat Toikat, ja 30-luvulla siinä syntyi Oiva Toikka. Risteyksessä oli kääntynyt tunnin välein Viipurin linja-auto, siinä meidänkin bussimme kääntyi takaisin aseman suuntaan.

400 1306 Agander 03
Vongan mutka nykyisellään


Näkymät joen molemmilta rannoilta olivat muuttuneet. Aikanaan avarat pellot talojen ympärillä avautuivat kimmeltelevälle joelle ja vastapäisille rinteille, välissä mutkitteli kirkasvetinen joki. Nyt kasvanut pusikko peitti liejuisen ja rämettyneen joen ja vastarannan kylän.

Säiniöllä kiertelyn vaikuttava päätös oli Viipurin maalaiskunnan entisen hautausmaan, Leporinteen, löytyminen. Sinne on vuosina 1926-1944 haudattu 621 Viipurin maalaiskunnan vainajaa. Ritva Nurminen oli vieraillut siellä aikaisemmin, koska hänen 2-vuotiaana hukkunut vanhin sisarensa Kaija on haudattu sinne.

Hautausmaa on kuin mikä tahansa hoitoa vaille jäänyt metsikkö, josta kuitenkin löytyi muutama hautakummuksi tunnistettava kohta, mm. Kaijan hauta, jolla oli Ritvan aiemmin pystyttämä pieni puuristi. Metsikkö on täynnä kuoppia, koska hautoja on kaivettu auki, kun niistä on etsitty mahdollisia kultakoruja ja muuta arvokasta. Näkymä on melko hämmentävä. Hautausmaan entisen portin kohdalla on suomalaisten pystyttämä muistomerkki, jykevä graniittinen paasi, johon vaeltaja voi törmätä tajutakseen, että metsä kätkee uumeniinsa satoja ihmiskohtaloita ja tarinoita. Muistomerkin edessä oli surullinen, loppuun palanut ja mustunut muistokynttilä.

400 1306 Agander 04
Säiniön kylätoimikunnan pystyttämä muistomerkki Leporinteen hautausmaan portilla


Monrepos´in puisto ja Pyöreä Torni lienevät jokaisen Viipurissa vierailevan matkaohjelmassa. Esivanhempiemme tarinat romanttisesta ja ihastuttavasta Monrepos’sta saivat odottamaan jotakin muuta mitä näimme: hoitamatonta, surullista ja rapistunutta. Kun Taidemuseo on nyt entisöity ja kun Aallon kirjasto avataan korjattuna syyskuun 15. päivä, Monrepos’n rakennusten aitaaminen ja päärakennuksen pylväiden entisöinti jättivät meille toivon, että Monrepos’kin kukoistaa jonakin päivänä, onhan ympäristö mitä kaunein. Pyöreä torni on nähtävyytenä historiallinen kokemus, mutta gastronomista elämystä ei kannata odottaa.

Tulomatkalla Suomen tullissa jouduimme odottelemaan bussissa puolitoista tuntia ja sinä aikana oli hyvä kerrata kokemuksia. Saimme tervehdyksen menneisyydestä. Brita luki äitinsä Tyyne Koskelinin kannaksenmurteella kirjoittaman muistelman elämänmenosta Säiniöllä kauan sitten. Siihen tarinaan oli helppo eläytyä kaiken kokemamme jälkeen.

A vot, lysti ol teil reissu, olisi miekii halunt olla matkass, sanoisi Miina-mummokin.


Reissussa mukana olivat:
Anja Agander
Pieta Alvarez
Arja Forsbacka
Tuula Keiskoski
Pirkko Kettunen
Oili Kokkonen
Ossi Kokkonen
Mauri ja Soile Korhonen
Brita Koskelin
Kati ja Markku Kotonen
Jyrki Kotonen
Ritva Luoma
Sanna Luoma
Ritva Nurminen
Kari ja Hannele Näppi
Jouko ja Pirkko Näppi
Heidi Näppi
Pia Näppi
Päivi ja Matti Taskinen
Tapani Tiainen
Erkki Vuori
sekä tietysti mainio kuskimme Olli Lappeenrannasta!

(4.8.2013)

Joomla Templates: from JoomlaShack