Miesten työt

Miesten urakkana olivat kaikki metsä- ja halkotyöt. Talvella sitä noihin töihin paremmin kerkesikin.
 

Metsätyöt, opetustaulu (Martta Wendelin 1928)

Rekien ja muiden tarvekalujen nikkarointi toi myös talvipuhteelle puuhaa. Heinäseipäät ja haravan piit vuoltiin samalla sopivan sileiksi.

Seppä takoi kuluneet ja pehmenneet viikatteen terät kelvollisiksi ja niitä sitten tahkolla teroiteltiin ja kovasimella viimeisteltiin. Ylipäätään kotona tehtiin kaikki talossa tarvittavat työvälineet. Hevosten valjaiden varustelu vei myös monen ehtoon verran aikaa. Kalaverkot oli nekin kaikki korjattava.

Teurastus ja saippuankeitto olivat paremminkin syyspuolen puuhia. Miesten osana oli myös hevosten hoito ja rahdinajo sekä kaupankäynti Pietariin päin.

 Antti Savolainen kirkkokieseissään (Kivennapa kylästä kylään 1987)

Kun miehet joutuivat näin olemaan joskus pitkiäkin aikoja tien päällä, jäi vastuu talon töistä useimmiten naisten kontolle. Naiset osasivat kyllä kaikki miesväen hommat ja pystyivät suoriutumaan raskaimmistakin peltourakoista. Sitävastoin miehille olisi kyllä ollut suureksi häpeäksi, jos he olisivat osallistuneet naisten töihin.

Naisten työt

Talon emännällä Anna Montosella oli työsarkaa enemmän kuin tarpeeksi kaikkinaisissa talon töissä ja elikoiden hoidossa. Kasvimaan lantut, kaalit, sipulit ja kurkku olivat myös Annan kontolla. 

Ryytimaa (Kotiliesi, Martta Wendelin 1942)

Potaattiakin oli yritettävä kasvattaa. Omavaraisia kun oltiin, oli Annan pidettävä huoli myös pellava- ja hamppuviljelmistä, jotta sitten talven seutuvissa olisi tekotarpeita erisortuseen vaatetukseen ja potuskanpäällisiin (patjan-), hursteihin (lakana) ja hantuukeihin (pyyhe) sekä moneen muuhun käyttökelpoiseen kankaaseen.

   
Rukiinleikkaajat (Ranta 2012) sekä Joutselän Ristiina Skyttä heinäpellolla Jämsässä 1950-luvulla (Alajan perhealbumi)

Naiset osallistuivat myös maanviljelystöihin. Naisten töitä olivat erityisesti kaskeaminen, heinänkorjuu ja aidan pystyttäminen. Mutta miesten ollessa ropotissa (päivätyö) oli naisten pakko auttaa työssä missä hyvänsä, jotta selvittäisiin. Pyrkimyksenä toki oli, että raskaammat työt, kuten esimerkiksi ojankaivuu ja kyntö- ja rakennustyöt, olivat etupäässä miesten kontolla.
 

Langan kehräämistä Muuramessa 1928 (Ranta 2012)

Keträämiset, kutomiset ja ompelut hoituivat naisväellä. Ja naiset ne suurelta osin lasten kanssa keräsivät talteen metsämaastosta niin marjat kuin sienetkin.

Pellavapellot ja ryytimaat olivat yksin naisten heiniä. Karjakin oli emäntäväen armoilla, mutta paimenten puuhiin ei heidän aikansa riittänyt. Naisväki se lujilla oli, kun siinä jaloissa juoksivat ylenaikaa lapset, jotka oli otettava huomioon joka käänteessä.

 Äiti neuloo ja hoitaa lasta (Martta Wendelin 1949)

Naisten piti kaiken lisäksi jouduttaa muutkin hommat päivään sopiviksi. Kyllä siinä tiesi tekevänsä, kun ruokapuolen valmisti, selvitti särpimet ja muut tilpehöörit (lisuke) pöydälle pani. Kokoaikaista ahertamista se elämä parhaillaan oli, ei siitä mihinkään päässyt.

Kiireisimpinä aikoina uni sai odotella, sillä niin oli huhkittava hereillä vuorokaudet läpeensä maatalon töissä. Vapaa-aikaa tai lepohetkiä ei kyllä tunnettu. Kun miehet mieluusti ruuan jälkeen kellahtivat ruokalevolle, oli naisten vuorostaan tartuttava tiskihommiin ja siinä sivussa huollettava lapset, karja ja muut elikot. Laiskana ei saanut olla. Jos ei muuta, niin ainakin käsityön kimppuun oli käytävä pienenkin hengähdystauon häämöttäessä.
 

Lehmät lypsytarhassa Kivennavan Tammiselässä (Rajan pinnassa 2008)

Oli pyhä tai arki, niin läävässä oli emäntien joka päivä poikettava lehmiä lypsämässä ja kaikille elikoille oli kasattava apetta eteen.

Lähteet:
Kaija Alaja 2004. Vana-Juhanan eli Juhana Skytän suvun liepeillä Kivennavan Joutselässä, s. 24, 94-95, 101. 
Kivennapa kylästä kylään, 1987, Karisto
Rajan pinnassa, 2008, Saarijärven Offset Oy
Sirkka-Liisa Ranta 2012, Naisten työt, Kariston kirjapaino Oy

(21.8.2013)