Olet tässä: EtusivuSeuran toimintaAjankohtaistaTiedätkö Skytistä sisällissodassa 1918?

 

400 1918 Rintama wikip

Sisällissodan alkaessa Karjalan kannas jäi punaisille. Suurin osa kannaksen Skytistä - ei aivan kaikki - jäi punaisten hallussa olevalle alueelle (Kartta: Wikipedia).

Jos tiedät oman sukusi vaiheista, niin ota yhteyttä hallituksen jäseniin tai verkkomestariin. Suunnitelmissa on Skyttien sisällissota 1918 -teema Karjalaisten kesäjuhlilla Kouvolassa 15-17.6.2018 ja syksyllä 2018.

 

Otto Skyttä vangittiin, Anton Skyttä pakkotyöhön

Kämärän asemakylässä parikymmentä kilometriä Viipurista Pietarin suuntaan käytiin yksi sisällissodan ensimmäisistä taisteluista.

Isoisäni, silloin 37-vuotias Anton Skyttä (myöh. Reunala) ja hänen veljensä 29-vuotias Otto Skyttä pitivät yhdessä sekatavarakauppaa Kämärällä. Pietarista lähtenyt punaisille sotatarvikkeita tuova asejuna tuli illalla 27.1.1918 Kämärän asemalle ja syttyi tulitaistelu, jossa kaatui kymmenkunta punaista ja valkoista.

Taistelun aikana punaiset tulivat kauppaan ja halusivat soittaa, mutta se ei onnistunut, koska Lina Weibel - Oton tuleva vaimo - kertoi puhelimen kammen hävinneen.

Kohta Otto tuli kauppaan soittamaan saadakseen hevosia valkoisten haavoittuneiden kuljettamiseksi. Punaiset huomasivat, että Lina oli valehdellut ja vangitsivat hänet. Otto meni vaatimaan Linan vapauttamista, koska tämä oli Sveitsistä tulleen juustomestarin tyttärenä Sveitsin kansalainen. Punaiset vapauttivatkin Linan, mutta vangitsivat Oton. Hänet vietiin Viipurin linnaan, jossa hän oli vankina kolme kuukautta, kunnes valkoiset valtasivat Viipurin huhtikuun lopussa.

Antonin vaimo Matilda oli ennen levottomuuksia lähtenyt neljän lapsensa kanssa evakkoon rauhallisempaan Skytän taloon Karhulassa. Sielläkin punakaartit kävivät etsimässä työkuntoisia miehiä, mutta eivät löytäneet heinäkasoihin piiloutuneita Antonin veljiä, joille ruokaa jouduttiin välillä viemään öisin.

 

400 1918 Panssarijuna Sini
Punaisten panssarijuna Säiniön asemalla 1918. Wikipedia.

Anton ei halunnut piileksiä ja jättää kauppaa Kämärällä. Punaiset veivät hänet Terijoelle pakkotyöhön. Siellä hän muurasi rautatievaunuihin tiiliseiniä, kun punaiset rakensivat tulitusta kestäviä panssarijunia.

Anton oli aikaisemmin ollut kauppiaana Makslahdessa ja tutustunut siellä kansakoulunopettaja Leppälään, jonka veli oli kunnanlääkärinä Kämärällä. Hän kirjoitti lääkärintodistuksen, jonka avulla Anton pääsi pakkotyöstä takaisin Kämärälle. Nykypolvilla ei ole tietoa, kuinka kauan Antonin pakkotyö kesti. 

Haastattelin 1990-luvun alussa isääni Lauri Reunalaa, joka oli 3 kuukauden ikäinen Kämärän taistelun aikana. 1920-luvulla hän ihmetteli muiden pikkupoikien kanssa, miksi Kämärän rautatieaseman puisessa penkissä oli erikoisia kuoppia. Asemamies kertoi, että ne olivat pistimen jälkiä. Punakaartilaiset olivat Kämärän taistelussa surmanneet siihen nuoren suojeluskuntalaisen. Pikkupojat tiesivät myös paikan, missä Kämärän ainoa kenttäoikeudessa tuomittu punakaartilainen oli ammuttu ja haudattu.

 

400 1918 Antonin perhe
Anton Skytän perhe Kämärällä syksyllä 1918. Lauri isänsä Antonin sylissä.

 

Lähteet:
   Veli-Pekka Laukkanen 2012: Isovanhempien tapaaminen Kämärän taisteluiden
   yhteydessä 1918, Skytän Sanomat n:o 12

   Tuula Lind & Maija-Liisa Pitkänen 2006: Kyläojan takana
   Lauri Reunalan haastattelu 1990
   Antti Tuuri 2006: Suuri asejuna Pietarista
   Wikipedia

 (Aarne Reunala 29.1.2018) 

 

Joomla Templates: from JoomlaShack