Olet tässä: EtusivuKannaksen sukuhaaratJohanneksen KARHULAKyläojan takanaSofia Skytän hautajaiset 1927

 

Taavetti Skytän puoliso Sofia kuoli 4.6.1927. Heidän pojanpoikansa Vilho Raininko (1905-1982) kertoo hautajaisista "Kyläojan takana" -sukuhistoriassa:

200 virsi 615"Ruumiinpesijöinä olivat Olka Väisänen ja Anna-Mari Peräkylä. Arkun ja puuristin teki Aleksanteri Koli. Arkkuun pantaessa laulettiin virsi 615 "Taivaassa ratki taivaassa ". Ruumis säilytettiin talon aitassa.

Hautajaispäivän aamuna 10.6 arkun kansi nostettiin sivuun, ja ruumis oli kaikkien hautajaisvieraiden nähtävänä. Hautajaiset pidettiin Jaakko Skytän talossa. Vieraat tulivat aamulla heti seitsemän jälkeen. Alussa oli tapana syödä kalakeittoa. Leipänä oli hapanleipä, vehnänen ja riisipiiras, juomana maito ja kotona tehty kalja. Ruokailu tapahtui pitkissä pöydissä, joita naapurista lainattiin lisää. Miehet käskettiin ensin syömään, sen jälkeen naiset ja lapset. Ruokailu aloitettiin virrellä ja ruokailun jälkeen Jaakko Skyttä luki ruokarukouksen.

Kello yhdeksän lähdettiin laittamaan ruumista nelipyöräisiin kärreihin. Niihin oli laitettu kaksi heinäsäkkiä, jotka oli peitetty täkeillä. Arkkua täytyi jonkinverran kiinnittää köysillä, koska sen ajan tiet eivät olleet tasaisia. 

Hautajaissaatossa 42 hevosta

Hautajaissaattue lähti sitten liikkeelle, ensimmäisessä hevosessa laulajat Jaakko Skyttä ja Taavetti Sairanen. Heitä seurasi ruumiin kuljettaja, sukulaiset läheisyys- ja ikäjärjestyksessä sekä muu hautajaissaattue. Hevosia oli yhteensä 42.

Laulajat lauloivat jokaisen kylän kohdalla virren - Karhulassa, Tikkalassa, Koskijärvellä ja Kaijalassa.

Kirkolle saavuttiin ennen puoltapäivää. Arkku nostettiin ruumispenkille, jossa se vielä kerran avattiin. Saattajat katsoivat vainajaa ja jättivät jäähyväisiä. Tällä paikalla inhimillinen suru ja kaipaus tuli herkimmin esille omaisten ja ystävien vuolaasti virtaavina kyyneleinä. 

200 johanneksen kirkkoHautaan kantajina olivat pojat - Jaakko, Anton, August, Otto, Konsta - ja aikaisemmin kuolleen pojan Johanneksen poika Toivo. Ruumista hautaan kannettaessa laulettiin kanttori Gabriel Heimolan johdolla virrestä "Taivaassa, johon Jumala majansa asetti". Siunauksen toimitti K. Aukee
Kuva: Johanneksen kirkko, Wiipurin arkistoyhdistys.

Kun lähiomaiset olivat heittäneet multaa arkulle, laulettiin virsi "Tään elon jälkeen parempaa, toivomme aikaa tulevaa". Virren aikana lähiomaiset peittivät haudan. Omaiset ja sukulaiset laskivat seppeleet ja kukkaset. Lopuksi laulettiin virsi "Sun haltuus rakas isäni". Haudalta saattoväki siirtyi kahville, joka tarjottiin haudankaivajan tuvassa.

Paluumatkalla kilpailumieltä

Tavan mukaan monet alkoivat nyt kiirehtiä kotimatkalle. Eivät kunnolla malttaneet juoda edes kahvia. Oli jonkinverran kilpailumieltä. Paluumatkalla ajettiin todella kovaa, lähes kuin joulukirkosta palatessa. 

200 kaunisto n 1920Hautajaistaloon tulivat myös pastori Aukee sekä kanttori Heimola rouviensa kanssa. Ruokana oli hernekeitto ja jälkiruokana rusinasoppa, jossa oli luumuja joukossa. Ensimmäiseen pöytään asettuivat pastori ja kanttori rouvineen. Muuten miehet täyttivät pöydän sen ajan tavan mukaan. Ruokavirsi laulettiin ja ruokailun jälkeen pastori piti ruokarukouksen. Ennen lähtökahvia oli hartaustilaisuus, jossa laulettiin useita virsiä ja pastori puhui. 
Kuva: Jaakko Skytän talo Kaunisto 1920-luvulla.

Nyt katsottiin varsinaiset hautajaisjuhlallisuudet päättyneiksi. Lähtökahvin aikana kskustelu muuttui jokapäiväiseksi, osalta aika vilkkaaksi, ja muutamissa pöydissä kuului jo iloista nauruakin. Hautajaisväki hajaantui sitten koteihinsa hoitelemaan kotieläimiä, joita oli jokaisessa maalaistalossa. Osa vieraista istui myöhään iltaan. Kekusteltiin, ja aina välillä laulettiin virsi.

(28.4.2012)

Joomla Template: by JoomlaShack