Olet tässä: EtusivuKannaksen sukuhaaratJohanneksen KARHULAKyläojan takanaTeeriä pyydettiin rihmaksilla

Taavetti Skytän tyttärenpoika Aarne Sairanen (1909-1992) kertoo metsästyksestä ”Kyläojan takana” -sukuhistoriassa:

"Karhulan metsät olivat hyviä. Entisillä kaskimailla kasvoi koivuja ja kuusia. Näissä sekametsissä oli runsas kanalintukanta. Suurin osa muista metsiköistä oli männiköitä, varsinkin Syvänmaassa. Hirviä oli vähän, samoin petoeläimiä. 200 teeri iis sanomJoskus, ehkä syksyllä 1920, Konton Saska ja Uiton Aukusti ampuivat ilveksen puusta. Tapaus oli niin harvinainen, että kaikki kansakoululaiset vietiin ilvestä katsomaan.

Kanalinnuista metso ja pyy olivat harvinaisempia, mutta teeriä oli runsaasti. (Kuva: Teeri koivussa, Iisalmen Sanomat)

Kanalintuja pyydettiiin rihmaksilla. Mäkelän Matti-äijä opetti minua laittamaan rihmaksia. Ensin tutkittiin, missä olivat lintujen kulkureitit. Polulle laitettiin rihmas niin, että keskelle kulkureittiä tuli lankasilmukka. Kun lintu tuli ja työnsi kaulansa silmukkaan se hirttäytyi kun rihmas kiristyi.

Rihmaksia oli useita. Ne käytiin katsomassa sunnuntaisin ja torstaisin. Sunnuntaina saadut linnut vietiin meijerille jäiden päälle. Torstaina saadut linnut vietiin suoraan meijerin voiukolle. Hän vei ne muiden tuotteiden mukana Viipuriin. Suurin osa linnuista meni suoraan kuluttajille.

Teeren hinta silloin oli 10-12 markkaa. Raha jäi omaan käyttöön. Sillä ostettiin karamelleja ja tarjottiin koulussa tytöille. Rihmaksilla pyynti oli vanhempina aikoina ollut runsaampaa kuin minun kouluaikanani vuosina 1919-1923."

(Kanalintujen ansapyynti on kiellettiin 1950-luvulla. Poikkeuksena riekon ansapyynti, joka on yhä sallittua Enontekiöllä, Utsjoella ja Inarissa. Toim. huom.).

(25.8.2011)

Joomla Templates: by JoomlaShack