Olet tässä: EtusivuKannaksen sukuhaaratJohanneksen KARHULA

 

Karhula oli Rokkalanjokilaakson itäisin kylä 30 kilometrin päässä Viipurista. Se ilmestyi asiakirjoihin vuonna 1543, kun kylän kuusi tilaa kirjattiin verotusta varten. Asukkaat kuuluivat pääosin Karhun sukuun. 1700-luvun alussa Simo Skyttä muutti perheineen Suurperolta Karhulaan Ojantakaisen autiotilalle.

Uudenkaupungin rauhan (1721) jälkeen Karhulan tiloista tuli lahjoitusmaita, jotka maksoivat veroa keisarille ja lahjoitusmaaisännälle. Lahjoitusmaaisäntiä olivat hollantilaissyntyinen amiraali Creys, Siestarjoen asetehdas Pietarin lähellä ja Rokkalan lasitehdas. Osa veroista maksettiin päivätöinä eli taksverkkinä. Niitä tehtiin muun muassa osallistumalla Pietarin rakentamiseen, mikä aiheutti tyytymättömyyttä kurjien olojen takia.

Karhulan ensimmäinen kartta on vuodelta 1773. Talojen ympärillä oli tontti ja pihapiiri, jota reunustivat erilliset tuvat, aitat, saunat ja ulkohuone.  Kartassa näkyy kuusi taloa, joista Skyttien Ojantakainen on nimensä mukaisesti kylän keskustasta katsoen Kyläojan toisella, itäpuolella. Pellot olivat sarkoina ja lohkoina kylän ympärillä.

200 sk talo 1773
Skytän talo, yksityiskohta Karhulan kartasta 1773

Kartan mukaan talot olivat korkeita ja niissä oli isot ikkunat ja savupiiput. 1750-luvulla kylän asukasmäärä oli kasvanut 160:een. Vuoden 1728 verorevision mukaan sahatukit oli metsistä hakattu ja kasket ja laitumet olivat kehnoja.

Isojako vahvistettiin Karhulassa vuonna 1865 ja maat jaettiin jyvittämällä tilojen kesken. Skytän tilaan tuli viljeltyä maata 56 hehtaaria ja metsää 532 hehtaaria.

Suomen valtio lunasti lahjoitusmaat Venäjältä vuonna 1860. Valtio maksoi lunastussumman ja peri sen talonpojilta 25 vuoden maksuajalla. Vasta nyt talonpojat omistivat virallisesti maansa. Samalla tiloja lohkottiin ja lunastettiin niin, että vuoden 1863 maarekisterissä Karhulassa oli 29 tilaa. Samoihin aikoihin kylän väkimäärä oli noussut 250:een.  Asukkaat olivat pääasiassa omaa perhettä, lisäksi oli jonkun verran renkejä, piikoja ja muuta palvelusväkeä.

1800-luvun jälkipuoliskolla kylä kehittyi voimakkaasti koko Suomen kehityksen myötä. Saatiin oma raha, kunnallishallinto uudistettiin, luotiin kansakoululaitos ja saatiin oma armeija. Rautateitä rakennettiin ja elinkeinoelämä vahvistui ja monipuolistui. Metsien arvon nousu ja lisääntyvät metsänhakkuut toivat tuloja, mikä antoi lisää mahdollisuuksia maatalouden kehittämiseen.

200  mkeln pellolla 1921
Mäkelän pellolla 1921. Lähde: Kyläojan takana.

1930-luvulla Karhulassa oli 450 asukasta ja maatalous oli tärkein elinkeino. Valtaosa pelloista oli rehuviljalla, ja heinää tehtiin niityiltä.  Omiksi tarpeiksi viljeltiin ruista ja vehnää. Perunan ja sokerijuurikkaan viljely lisääntyi 30-luvulla. Maatalouden kehittymistä edesauttoivat osuusmeijeri, sonniyhdistys ja karjantarkastusyhdistys. Karhulassa oli Johanneksen ensimmäinen meijeri, joka oli perustettu vuonna 1895.

200 karhulan meijeri
Voin pakkausta Karhulan meijerissä. Lähde: Kyläojan takana.

Kylässä oli puhelinkeskus, postitoimisto, osuuskauppa, osuuskassa ja piirikirjasto. Ruuhijärven tilalle rakennettiin 60-paikkainen Johanneksen kunnalliskoti vuonna 1930. Samalla tieyhteydet paranivat huomattavasti. Siihen saakka tienhoito oli jaettu taloille määrätyin osuuksin.

Karhulan nuorisoseura Kasvilla oli opintokerho, laulukuoro ja oma soittokunta. Se esiintyi seuran tilaisuuksissa ja vieraili muissakin pitäjissä. Voimistelua ja urheilua harrastettiin, varsinkin hiihto oli suosittua. Martat, lotat ja suojeluskunta toimivat aktiivisesti 1930-luvulla.

Lähteet: Kyläojan takana, Karhula - kotikylä Karjalassa, Johannes-Seura r.y.

(30.9.2010)

Joomla Templates: by JoomlaShack