100 Kukko 1872 F von WrightJustiina-mamman herätti joka ainoa aamu läpi vuoden kukon kimakka kiekaisu. Emännällä oli lipattamista läävään (navettaan), lastenhoitoon ja aamukohvin keittoon ja kääepalan (eväs) antiin, ennen kuin väki joutui töilleen.

Kukko, Ferdinand von Wright 1872

Kun oli muutama tunti töitä paiskittu, palattiin taloon takaisin murkinalle siinä kahdeksan maissa. Aamupäivän pausinalla (välipala) pistäydyttiin hotkaisemassa kupponen kohvia, teetä tai vettä.

Puolpäivänen eli lounat kahdentoista-yhden aikaan oli niin tuhti anniltaan, että miehet mieluusti sen jälkeen ottivat mojovat nokoset. Mutta naisilla oli käsillä toinen lypsyaika, illalla vielä yhdeksän maissa kolmas.

300 Naisten tyt HalkosylysPolttopuuta kului kahvinkeitossa ja ruuanlaitossa  (Ranta 2012)

Heinäntekoaikana sai sentään koko väki, naisetkin, pistää itsensä pientareelle pitkäkseen. Kohvihammasta kolotti jo kovasti, kun pausina lähestyi puoli iltapuolii aikaa.

Ja kun oltiin saatu iltanen selvitetyksi siinä yhdeksän-kymmenen maissa, talvella jo kahdeksalta, oli aika potslojol (makaamaan).

Entisinä aikoina oli taloissa väki syönyt samasta kulhosta ruokansa. Tämä tapa aterioida oli yhä jossakin maaseudulla vallalla. Noissa takapajuisissa taloissa suoriuduttiin perheen yhteisestä ruokailusta asettamalla vaikka vain vati kokkelipiimää keskelle tuvan pöytää ja siitä sitten kukin pöydän ympärille sijoittunut luskallaan omansa ammensi. Yhest vaiist veteliit luskal.

Tai sitten siellä oli pöydän keskellä yhdessä talrikissa (lautanen) särpimet, liha, kuiva- tai suolakalat, voi sekä leipä, ja jokainen syömäsijoilleen tullut niistä vuorollaan itselleen osansa vuoli. Ja puhtaaksinuollut lusikat ja puukot olivat tallessa tuvan hirsiseinän rakosissa, seuraavaa syömäpuuhaa varten valmiina.

Mutta Skytän perheessä oli toisin. Jokaista ruokailijaa varten oli pöytään katettu lautanen, ruokailuvälineet, veitset, kahvelit ja luskat sekä juomalasit. Ruoanlaittotaitokin monipuolistui, kun opittiin hyödyntämään entistä enemmän maan antimia, vihanneksia, marjoja, sieniä ja morskia (korvasieniä), tatteja.

300 Entinen Karjala 1992 ruokailuRuokapöytä karjalaisessa tuvassa (Paavolainen 1992)

Tateista paistettiin tattiserpaa ja monia muita herkullisia ruokia, jotka aivan erityisesti olivat Juhana-äijän mieliherkkua. Samoin monenväriset haperot, jotka jo Pietarin toreilla olivat tattien ja sienien ohella erityisen kysyttyjä. Mutta Skytän talossa emäntäväki hyväksyi ruokasieniksi vain maitosienet, karvalaukut, kangas- ja haapasienet sekä rouskut. Ne suolattiin sekasieniksi. Sienistä saatiin monenmoista salaattia, kastiketta, paistosta tai soppaa. Ne olivat naisväen mielestä herkkua!

 

Teksti:
Kaija Alaja 2004. Vana-Juhanan eli Juhana Skytän suvun liepeillä Kivennavan Joutselässä, s. 77, 97.
Valokuvat:
Olavi Paavolainen (toim.)1992. Rakas entinen Karjala, WSOY.
Sirkka-Liisa Ranta 2012, Naisten työt, Kariston kirjapaino Oy.

(25.8.2013)

 

Joomla Template: from JoomlaShack