Pietari oli tullut vuosien mittaan Kannaksen väelle hyvin tutuksi, kun oli jouduttu käymään jatkuvasti lahjoitusmaaherrojen käskystä siellä ropotissa eli suorittamassa veroa työnä. Tavallisesti työskenneltiin rakennuksilla. Ropottimatkoista kehittyi vähitellen kauppamatkoja, kun nähtiin miten pohjattoman suuri ja monipuolinen kaikenlaisten tavaroiden tarve oli Pietarissa. 

300 Kiisket 1804 LehmusoksatKarjalainen talonpoika viemässä kiiskiä Pietariin, piirros 1804 (Lehmusoksat 2012)

Rahdinajo Pietariin, erilaisten tarvikkeiden ja tuotteiden myynti sekä niiden hankkiminen ja valmistaminen olivat vähitellen muodostumassa monen karjalaisen pääelinkeinoksi. Pietarin kaupalla oli valtavan suuri merkitys niin talonpoikien kuin myös koko Kannaksen taloudessa. Oli se Pietari vaan sen sortin suurkaupunki!

Venäjälle kelpasivat pienetkin 15 x 15 senttimetrin puupilkkeet Pietarin katujen parketisoimiseen. Pieniä kiviä pellon pielestä ja soramaatakin riitti vientiin asti, samoin kuin käpyä ja jäkälää, sekä muurahaisenmunaa lääkkeeksi, pajunparkkia nahkureille ja tuomenkuorta väriaineeksi...

Ve200 Punatulkut 1890 F von Wrightnäjälle vietiin melkein mitä vain ja kaupaksi kävi kaikki. Pietarin herrasväen ruoanlaiton monipuolisti erilainen metsänriista, jota Kivennavalta sinne kuskattiin. Kysyttyjä olivat teeret, metsot, pyyt, jänikset ja vesilinnut. Pikkulintuja pystyivät lapsetkin pyydystämään. Punatulkku, tilhi, närhi ja rastas menivät kuin kuumille kiville. Oravanpojat, oravit, kuljetettiin nippuina selässä tai säkeissä.

Pietariin vietiin punatulkkujakin syötäväksi, Ferdinand von Wright 1890.

Kun viimeinenkin oravinippu oli ostajansa löytänyt, niin ennen kuin hevoset kääntyivät kotia kohti, oli tarpeen käydä täyttämässä tyhjentyneet kärryt tai reki Venäjänmaan kaupoissa. Tuliaisiksi tuotiin tavallisimmin kahvia, sokeria, teetä, tupakkaa, siirappia, vehnäleipää, leivonnaisia sekä alkoholia, joka oli tullin erityisvalvonnassa. Hopea ja porsliini olivat myös hyvin haluttua tuontitavaraa.

Myös monenlaiset vehnäset, munkit ja piirakat olivat suurta herkkua. Vesi kielellä noita Pietarin tuliaisia odoteltiin. Mutta paakelsien veroista ei ollut mikään. Nekkumaiset tikkukaramellit ja litessit (kova karamelli) olivat lasten mieleen. Alma oli rohmu paraskeille (vesirinkeli), ja arbuusit olivat herkkujen herkkua.


300 Maisema Jaakkimasta 1890l InhaKärrytie Jaakkimassa (I.K. Inha 1988)

Myöskin Juhana ja pojat suorittivat kaupankäyntiä Vennäi valla aikan viemällä liki kaikkea mahdollista tavaraa, niin maatalouden kuin luonnonkin tuotteita, säännöllisin kauppamatkoin. Maitotinki (sopimus) oli täytettävä viikoittain. Lisäksi liuhkilla (kerma) ja voilla oli aina samat omat ostajansa.

Kaupaksi kävi kaikki muukin, mikä Skytän talosta suinkin irti saatiin. Varsinkin heinillä tehtiin huippuhintaa. Olkien tarve oli melkein samaa luokkaa. Sennoirintka eli Heinätori Pietarissa oli näiden kauppapaikka. Suoria, kuvoissa olevia ruisolkia meni potuskantäytteeksi (patja) niin paljon kuin piisasi kaupata. Armeija, ajurit ja ja lehmien pitäjät olivat aina kilvan kärkkymässä, kun heinäkuorma torille tuli.

300 pietari 1910 n sennaja lehmusoksaPietarin Heinätori 1910.  (Lehmusoksat  2012)

Venäjälle vietiin myös halkoja ja kulloisenakin sesonkiaikana puita: helluntaiksi koivuja sekä jouluksi kuusia. Katukivien tarve tuntui myös olevan melkoinen ja hiekallakin oli kova kysyntä. Puolukoilla oli melkoiset markkinat, kuten myös katajan- ja pihlajanmarjoilla.

Kun Juhana körötteli hevosellaan kohti Pietaria, oli aina käytävä parissa matkan varrella palveluksiaan tarjoavassa hartsoonassa (majatalossa). Syömisenpuolta sitä ihminen tällaisilla raskailla reissuilla totisesti tarvitsi. Yökortteerikin kelpasi, sillä ei hevoseltakaan sopinut täysine kuormineen mennen tullen ylettömiä vaatia.

Juhanalla ja pojilla oli omat vennäipassit, mutta oli matkassa monia, jotka olivat sen naapuriltaan lainanneet. Monenlaista yrittäjää siellä oli passiensa kanssa, kanterpanttejakin (salakuljettaja). Salakuljetus rehotti, sillä varsinkin ylellisyystavaroiden tullimaksut olivat tyyriitä.

Vorot (varas) olivat Venäjänmatkoilla alituisena riesana. Kerran vorot yllättivät Juhanan ja karauttivat takaa vauhdilla kimppuun. Juhana otti ja komautti takkinsa kätköstä kopeloimallaan suurella talon avaimella rosmoa niin, että hetsiltinää mies löysi itsensä tiepuolesta. Muutkin rosmot häkeltyivät niin, että Juhana pääsi kuin pääsikin karkuun.

Venäjän vallankumouksen, Suomen itsenäisyysjulistuksen sekä toukokuussa 1918 päättyneen kansalaissodan jälkeen raja Suomen ja Venäjän välillä sulkeutui ja kaupankäynti Pietariin tyrehtyi. Tulot loppuivat romahdusmaisesti.

Juhanalta ja pojilta loppuivat Pietarinmatkat kokonaan ja oli taas keskityttävä lähes yksinomaan maanviljelykseen. Skytän talossa Mikko otti ohjakset käsiinsä eikä elämä keikahtanut näiden kauppasuhteiden loppumiseen. Mutta moni Jouselässä menetti tyystin elämisenmahdollisuutensa ja talot jäivät tyhjilleen kunnes tilalle tuli uusia tulokkaita.

400 130616 Pietari 35Skytät sukumatkalla Pietarin Heinätorilla 16.6.2013.


Lähteet:
Kaija Alaja 2004. Vana-Juhanan eli Juhana Skytän suvun liepeillä Kivennavan Joutselässä, s. 15-6, 25, 78-79, 97, 135-136.
I.K. Inha 1988. Suomen maisemia. WSOY 1988.
Lehmusoksa Risto ja Ritva 2012. Keisarillisen Pietarin keittiö, Otava.

(30.6.2013)

 

 

Joomla Template: from JoomlaShack