Syksyn maataloustöiden jälkeen oli jokavuotinen suurtapahtuma, kylälukuset. Vana-Juhanankin iso elotupa pantiin vuorollaan lukus-kuntoon. Pöytään tehtiin tilaa suurille kirkonkirjoille, joiden sivuille pappi oli kirjoittanut kaikki Joutselän kylän asukkaat.

300 Kinkerit KonnevedellaKinkerit Konnevedellä. (Keski-Suomen museo). Joutselän kylälukusista ei ole valokuvaa.

Kaksi hevosta pantiin matkaan tuomaan taloon kirkonväkeä kirjoineen. Tavallisesti pappeja oli kaksi, sekä suntio ja lukkari. Kaikkia pidettiin talossa kuin piispaa pappilassa. Pöytään pantiin parasta, mitä talosta löytyi.

Tupa tuli täyteen kyläläisiä, kun lukuset aloitettiin viikon alussa kello yhdeksältä. Kaikki kylän asukkaat käytiin kirjoista läpi, jonka jälkeen pappi piti vanhemmalle väelle hartaushetken.

300 Kirkonk 1864 Juhana SkyttaVana-Juhana Skytän (8.6.1864) ja hänen sisartensa syntymämerkinnät Joutselän kirkonkirjassa. Kuva suurenee näpäyttämällä. 

Sitten seurasi kova kysely ja kuulustelu läksynä olleista raamatun ja katekismuksen asioista. Läksyt oli osattava ulkoa. Aikaa tämä opetus lukusilla otti, päivän, joskus toisenkin. Välillä virkistyttiin syömäpuolen parissa tai kohvpaussilla.

Tuomiokapitulilta oli tullut vakava kehotus papeille, että huonosti osaavia ei saanut päästää ehtoolliselle. Ehtoolliseen kelvollisia olivat vain ne, jotka olivat osanneet ulkoa koko uskontunnustuksen sekä katekismuksen tärkeimmät kohdat.

Kirkkoherra kysyi kinkeriväeltä olivatko kaikki kyläläiset eläneet siivolla. Pahennusta herättäneet pappi huusi nimeltä esille ja piti heille vakavan nuhdesaarnan.

200 Katkismus 1915Ennen kuin kinkerit loppuivat, joutuivat kaikki rippikouluun pyrkivät vielä kirkkoherran kuulusteltaviksi. Katekismuksen ja raamatun tuntemuksen lisäksi rippikoululaiselta vaadittiin myös lukuseteli eli todistus kiertokoulusta. Nuoret yrittivät kaikkensa selvitäkseen kuulusteluista, sillä naimisiin ei ollut mitään asiaa ilman rippikoulua.

Katkismus vuodelta 1915.

Kerran kylälukusilla kävi niin, että eräs suuren talon putelvarssaappainen isäntämies ei millään päässyt puukstaaveista selvyyteen. Silloin hän keksi keinon ja kuskasi suoraan järvestä mojovan kalan papille.
- Et jos niiko ei sit kylälukusil...
Pappi oli ymmärtäväistä sorttia ja asia näytti selvältä.

Mutta seuraavilla lukusilla pappi oli unohtanut sopimuksen ja langetti miehelle vuoron nousta lukemaan. Mies häkeltyi:
- A mites ne kalat?
- Niin ne kalat, juohtui papin mieleen. - Ne kalat, niin. Kyllä tämä isäntä on sitten hyvä lukija ja hyvämuistinen. Hän muisti etenkin sen Pietarin kalansaaliin!
Eikä tämän päivän päästä isäntää komennettu enää kuuna päivänä kylälukusilla lukemaan. 

Teksti:
Kaija Alaja 2004. Vana-Juhanan eli Juhana Skytän suvun liepeillä Kivennavan Joutselässä, s. 90-91.

(28.6.2013)

 

Joomla Templates: from JoomlaShack