200 Kaapro KarjalainenVuonna 1923 eräänä kevätehtoona Skytän talon naiset olivat arkisissa askareissaan kotituvassa. Alma oli kangaspuiden äärellä ja mamma oli vokilla (rukki) keträämässä. Mamma sattui kurkistamaan lasista ja mitä hän näkikään! Joku ratsasti kujasia pitkin taloa kohti.

Kaapro Karjalainen (vasemmalla) tovereineen suojeluskunnan virkatehtävissä
(Alajan perhealbumi) 

Mamma oli hämmästyksellä lyöty: Ka, Karjalaine tulloo! Mite hää nyt noi juhlallise näkönekkii...! Mitähä hää nyt oikee meinannoo!? Lienöök hänel oikee asjaakii...?

Pianhan asia selvisi. Kosiomatkallahan Karjalainen! Jo tuli mammalle kiire sulhaspiirakan paistoon. Pitihän sitä sulhasmiehelle parasta pöytään pistää. Piirakkakestien jälkeen kihlajaiskahvit juotiin suununtaina 29.4.1923. Kihlat Alma ja Kaapro olivat käyneet ostamassa Viipurissa, ja Viipurissa käytiin kihlakuvassakin.

Kesällä kuulutukset luettiin kolmeen kertaan Kivennavan kirkossa. Ensimmäisten kuulutusten jälkeen Skytällä pidettiin tupakaiset, jonkin sorttiset tutustumisjuhlat, joihin kutsuttiin läheisimmät omaiset ja lähinaapurit. Nimensä tupakaiset ovat saaneet sulhasen jakamista tupakoista.

 

300 kaapro alma 1923Kaapro ja Alma Karjalainen (Alajan perhealbumi)


Hääjuhla koitti sunnuntaina 26.8.1923. Hääväkeä oli paljon ja morsiusparin hyvät ystävät olivat kukkapareina tukena ja turvana. Alman läheisimmät ystävät Henttisen Ida ja Hännikäisen Vihtori olivat olleet suurena apuna jo häiden valmisteluissa.


400 alma kaapro haat skytan talo 1923Hääväki Rauhalan talon edessä (Alajan perhealbumi)


Alman siniset silmät säteilivät kilpaa kukkakimpun sinilemmikkien kanssa, kun hän valkoisessa hääpuvussaa myrtinoksin koristeltuine pitkine huntuineen asteli sotilaspukuisen sulhasensa rinnalla pihamaalle asetetun vihkipöydän äärelle. Koko hääväki, sukulaiset, naapurit ja ystävät, läheltä ja kaukaakin tulleet, olivat toivottamassa onnea ja siunausta morsiusparille. Lahjapöydälle alkoi kertyä paljon erilaista uuden kodin rakentamiseen tarpeellista tavaraa.

200 Ilmari PimiaOman onnittelusäkeensä lausui kivennapalaisten oma, Tulenkantajiin kuulunut runoilija Ilmari Pimiä (1897-1989, kuva Wikipedia):

Ei turhaa utu unelmaa.
Hänt', jota sydän rakastaa, on löytty!
Oi niin ihanaa
on onni omistaa!

Waikk' kulkis kautta kyynelten
ja waiwojen ja wastusten,
tää tiemme yks' on määränpää,
mi nostaa, elwyttää!

Pitoemännät auttoivat tarjottavan valmistamisessa satapäiselle hääväelle. Kakut, piparit ja pikkuleivät oli paistettu. Pyöreät potaattikakkarat ja umpikuoriset tattar- ja hersryynkakkarat oli paistettu. Oli uutisruisleipää, lestleipää (lestatuista ruisjauhoista tehty) Karjalan kauraleipää ja puolpielavaa, sopivasti imelää ruisvehnää.

Kaljaa oli pantu iso tiinullinen tulemaan. Maitoa ja piimää sekä piittinää eli siirappivettä oli myös tarjolla. Nuori vasikka oli teurastettu särpimeksi, samoin sika.

Pitopöydän molemmissa päissä olivat piirakat ja paraskit sekä kotitekoiset juustot. Oli monenlaiset lootat ja lohkot; rokat ja potlohkot (lihaperunalaatikko) ja alatoopit; rosollit ja karjalanpaistit; maksa- ja lanttulootat sekä porkkanat, potaatit, pavut, herneet ja sienet. Seltiäkin (silli) oli tassilla tarjona, ja moni huokailikin, että suola se vast syväme sittoo.


200 Keittokirja piirakat 01     200 Laatikot seppalantuvantarinoita
Kuvat:Sallinen-Gimpl 2009 ja seppalantuvantarinoita.fi


Jälkiruoaksi oli keitetty sekahdelmä- ja 
väskynäsoppaa (rusina-). Kun kohvin aika tuli, pantiin pöytään Alman leipomukset, kakut sekä marja- ja jamakkapiirakat (rahka-) ja vehnäset. Vaapukoilla koristetut kermakakut olivat koreita kuin kukkaset. Eivätkä hedelmäkakut huonommiksi jääneet. Paatakkaakin (siirappi) piti olla, sillä monen mielestä oli juhlaa, kun sai kastaa vehnäsviipaleen makoisaan paatakkaan tai lusikalla sitä koukkaista. Vati täynnä hääkaramellejä oli myös vanhaa perinnettä.

 

200 Sekahedelmasoppa Kotikokki     200 Keittokirja rotina 02
Kuvat: Kotikokki.net ja Sallinen-Gimpl 2009


Ruokailun jälkeen häitä jatkettiin karkeloiden Skytän talon lähellä olevalla Työväentalolla. Väkeä oli salin täydeltä, ja kuokkavieraitakin oli. Alma heitti yhden ruusun nuorten neitojen tavoiteltavaksi. Sukkanauhakin lensi saman tien. Kokeiltiin myös morsiusparin nostoa ylös. Ilonpitoa riitti!

Asiaan kuuluvia lahjoja annettiin. Häissä piti muistaa lahjoilla mm. kaaseja, morsiamen seuralaisia eli pukijoita. Puhemiehelle oli varattuna paita. Morsiamen äiti sai mustan hamekankaan ja silkkihuivin.

Illalla myöhään, ennenkuin hääväki lähti koteihinsa, palattiin takaisin häätaloon syömään eroajaispuuroa, hirs-, tattar- ja riisrynputroa. Kun sitten hääpari lähti omaan uuteen kotiinsa Hännisen taloon, lauloivat kaaseet lähtölaulun Sä kasvoit neito kaunoinen... 

 

Teksti:
Kaija Alaja 2004. Vana-Juhanan eli Juhana Skytän suvun liepeillä Kivennavan Joutselässä, s.141-145.
Kuvat:
Pirkko Sallinen-Gimpl 2009, Karjalainen keittokirja, Tammi

(23.8.2013)

 

Joomla Template: by JoomlaShack